Viikonlopun vietimme mieheni vanhempien luona maaseudulla. Heidän luokseen maalle on aina yhtä mukava mennä, etenkin nyt, kun he ovat sanoinkuvaamattoman innostuneita tuoreesta lapsenlapsestaan. Rehun teon ollessa kuumimmillaan tuore isoisä oli vähän harmissaan, kun ei töiltään ehtinyt viettää riittävästi aikaa esikoisemme kanssa - lupasimme tulla pian uudestaan kylään.

Lauantaina pääsimme nauttimaan perinteiseen tapaan kyläjuhlista, missä tapasimme muutamia vanhoja ystäviämme. Tunnelma oli lämminhenkinen niin ulkona kuin pirtin sisälläkin, missä iskelmälaulaja Johanna Pakonen tanssitti juhlaväkeä. Suurimman osan ajasta vietimme esikoisen kummien seurassa kuulumisia vaihdellen. Lapset nukahtivat illan edetessä kiltisti vaunuihinsa meidän vanhempien jatkaessa vielä iltaa. Miestemme nauttiessa muutaman nestemäisen ohraleivän keskityimme me naiset herkkujen, kuten jäätelön ja muurinpohjalettujen syömiseen.

Sunnuntaiaamuna lähdin kevyelle lenkille auringon paistaessa lähestulkoon pilvettömältä taivaalta. Tyttäremme nukkui tyytyväisenä kantorepussa vaaleanpunaiset aurinkolasit silmillään. Vaikka lenkki ei ollut kovin pitkä (4.5km), lenkki tuntui yllättävänkin raskaalta, kun minulla oli "ylimääräinen" melkein kuuden kilon painolasti kannettavanani. Lenkiltä tullessani huomasimme, että lehmä oli poikinut pellolle - tällaisista, luonnollisista, asioista haluan meidän tyttäremmekin pääsevän osalliseksi.

Iltapäivällä keräsimme mieheni kanssa metsämansikoita pihapiirin tuntumasta sekä paistattelimme päivää pihakeinussa. Myöhemmin saimme myös ystäväpariskuntamme sekä suloisen puolivuotiaan kummityttömme luoksemme maalle. Kummityttömme isosisko oli hurjan kiinnostunut pellolla laiduntavista lehmistä, mitä olisikin pitänyt mennä heti katsomaan. Me aikuiset vaadimme kuitenkin ensin iltapäiväkahvia ennen kuin lähdimme pellon laidalle.