Vietimme koko perheen voimin kaksi päivää Tampereella ystäväpariskuntamme luona. Oli ihanaa vain olla, nauttia toistemme seurasta, ilman suunnitelmia tai velvotteita käydä missään. Keskityimme yhdessäoloon hyvän ruoan sekä herkuttelun merkeissä.

Reissun myötä tuli pidettyä myös useampia lepopäiviä liikunnasta. Totaalilepo teki varmasi hyvää niin keholle kuin mielellekin, mutta aikansa kutakin. Tänään palasin hymyssä suin takaisin arkeen aloittamalla junioreiden valmentamisen yhdessä mieheni kanssa. Junioreiden harjoituksien jälkeen jäin vielä harjoittelemaan butterfly guardia sekä sparraamaan kevyesti.

Tyttäremme ollessa noin kolmen kuukauden ikäinen aloitimme kiinteiden ruokien maistattamisen. Ensimmäisenä viikkona maistoimme itsetehtyä porkkanasosetta, muutaman teelusikallisen kerrallaan. Seuraavalla viikolla kokeilimme kukkakaalisosetta ja huomenna aloitamme parsakaalisoseen maistattamisen. Porkkanasose on maistunut alusta asti erinomaisesti, mutta kukkakaalisose sai aikaan itkupotkuraivarit muutamalla ensimmäisellä kerralla. Itkusta huolimatta yritimme antaa tyttärellemme kukkakaalia edes sen teelusikallisen päivässä, mikä kannatti, koska tänään neiti söi sitä suurella ruokahalulla ilman itkua hymy huulilla.

Itsetehtynä kasvissoseet maksavat huomattavasti vähemmän kuin valmisruoat. Valmistin parsakaalisosetta viisi 200 gramman annosta ja yhdelle annokselle tuli hintaa ainoastaan noin 0,60€. Eikä soseen valmistus ole edes vaikeaa: osta mieleisiäsi vihanneksia, pese/ kuori, keitä ja soseuta sauvasekoittimella.

Mieheni viettäessä parhaillaan kesälomaa olemme parhaimmassa tapauksessa päässeet treenaamaan kaksi kertaa päivässä. Lauantaina mieheni kamppailee lukkopainissa NLO World Championchips'eissa, minkä vuoksi hänen treeninsä ovat tämän viikon osalta tehty. Sunnuntaina vuorossa on meille molemmille tuttu brasilialainen jujutsu.

Tällä viikolla minulla on tehtävänäni vielä yhdet lajiharjoitukset, kuntosaliharjoitus sekä kahvakuulakuntopiiri. Matkustaessamme koko perheen voimin Jyväskylään aloitamme samalla kevyen viikon, mikä saattaa parhaimmassa/ pahimmassa (päätä itse) tapauksessa tarkoittaa totaalilepoa liikunnasta arkipäivän hyötyliikuntaa lukuunottamatta. Jyväskylästä matkustamme vielä muutamaksi päiväksi tyttäremme kummien sekä heidän ihanan, tytärtämme kuukautta nuoremman, poikansa luokse.

Tässä lukuja tämän kuluvan viikon ensimmäisestä kuntosaliharjoituksesta:

Takareidet laitteessa 3 x 12 20kg (tein huomattavasti kevyemmillä painoilla kuin yleensä, koska polvi ei vieläkään ole täysin kunnossa)

SJMV 2 x 12 40kg, 1 x 9, 7 50kg

Lantion nosto, "siltaus" 10 kilon vastuksella 3 x 12

Ylätalja D-kahvalla 2 x 12 30kg, 1 x 10 35kg

Alatalja D-kahvalla 1 x 12 30kg, 1 x 12, 10 35kg

Hauiskääntö mutkatangolla 1 x 12, 8, 7 14,5kg

Keskitetty hauiskääntö vasaraotteella rinta penkkiä vasten 3 x 12 4kg/ käsi

Viikonloppuna pääsin nauttimaan ystävieni seurasta kera punaviinin. Vuorokauden irtiotto kotiäidin roolista tuntui mitä parhaimmalta, mutta kyllä sitä vuorokaudenkin aikana tulee ikävä omaa pikkuistaan. Hyvät ystävät tunnistaa siitä, vaikka ei näkisi usein, pystyy keskustelemaan samalla tavalla kuin aina ennenkin, ihan kuin välissä ei olisi ollut päivääkään näkemättä toisiamme.

Paluu arkeen tapahtui aamuharjoituksella. Kävimme mieheni kanssa läpi muutamaa tekniikkaa, mitkä kaipaavat hiomista, mutta pääsääntöisesti sparrasimme kevyesti. Vaikka minä olen poikkeuksetta se, kenelle mieheni tekee käsilukon tai kuristaa, maanantaiaamuna sain paukutella tyytyväisenä henkseleitäni, kun onnistuin tekemään hänelle yllättäen käsilukon. Mieheni ei tietenkään ottele kanssani yhtä tosissaan kuin tasoistensa kanssa, mutta siitä huolimatta se oli hieno hetki - opit näyttävät menevän perille hitaasti, mutta varmasti.

Illan sekaharjoituksissa tekniikkana käsittelimme full guardia sekä tuttuja sweeppejä. Perusasioiden kertaaminen ei ole koskaan huono asia, koska harvemmin sitä otteluitakaan voitetaan hienoilla erikoistekniikoilla vaan nimenomaan varmalla perusosaamisella.

Kisapainoon on tällä hetkellä matkaa 4,3 kiloa, mutta tässä on vielä huomioitava se, että brasilian jujutsu kimono painaa kilon tai kaksi, mikä lisää painonpudotuksen tarvetta vielä parilla ylimääräisellä kilolla.

Tämä on ollut poikkeuksellinen viikko.

Tein koko viikon aikana vain kaksi lajiharjoitusta. Kävimme mieheni kanssa kolmannenkin kerran tatamilla, mutta se "treeni" meni pääosin liikkuvuusharjoituksia tehden enkä laske sitä näin ollen kunnon harjoitukseksi.

Brasilialaisen jujutsun lisäksi tein palauttavan lenkin, kuntosaliharjoituksen sekä kahvakuulakuntopiirin. Kuntosaliharjoituksissa en tehnyt kuluneen viikon aikana raskaita kyykkyliikkeitä, koska vasen polveni on ottanut osumaa brasilialaisen jujutsun puitteissa eikä toimi optimaalisesti. Pienetkin kiertoliikkeet sekä paino (esim. kyykätessä tai polvillaan ollessa) tekevät kipeää. Katsotaan mihin tilanne etenee polven kanssa ja käydään tarvittaessa lääkärissä, jos tilanne ei parane itsestään.

PS. Enää viikko NLO World Championships'eihin, missä mieheni kilpailee sekä lukkopainissa että brasilialaisessa jujutsussa - koko pienen perheemme voimin kannustamme iskän voittoon! ♥

Muutama päivä sitten lähetin päivähoitohakemuksen. Vaikka minä teen vuorotyötä, mieheni päivätyön ansiosta tyttäremme ei tarvitse vuorohoitoa. Ensimmäisenä hoitopaikkatoiveena oli luonnollisesti lähipäiväkotimme, mitä onkin kehuttu asuinpaikkakuntamme parhaaksi keskustan alueella. Äitiyslomani loppuu vasta helmikuun ensimmäisenä päivänä 2013, mutta hoitopaikanhakuprosessiin on varattava vähintään 4 kuukauden hakuaika.

Miksi en jää hoitovapaalle vaan laitan alle 1-vuotiaan päiväkotiin? Koen, että pystyn olemaan parempi äiti palatessani työelämään heti äitiysloman päätyttyä. Sitä paitsi pidän tekemästäni työstä eikä työelämään palaaminen tunnu senkään puolesta vastenmieliseltä.

Poikkeuksellisesti vähän kevyempää aamiaista tänään, koska edessä on tekniikkaharjoitukset yhdessä mieheni kanssa. Tytär lähtee luonnollisesti mukaamme ja seuraa touhujamme tatamin reunalta, missä hän viihtyykin oikein hyvin lelujensa kanssa kunhan vatsa on saatu ensin täyteen ja vaippa vaihdettu.

Pari päivää rentouduimme äitini luona maaseudun rauhassa. Juoksulenkit kuuluivat sekä minun että mieheni päiviin tuolla ollessamme. Tyttäremme sai näin hyvän mahdollisuuden tutustua tuoreeseen isoäitiinsä kahden kesken ja me saimme mieheni kanssa heittää aivot niin sanotusti narikkaan hetkeksi.

Aamut käynnistyivät kodin ulkopuolellakin tattaripuurolla. Painonpudotus etenee hitaasti, mutta varmasti. Tällä hetkellä kisapainoon on 5,5 kiloa, mutta onneksi ensimmäisiin kisoihini on vielä yli puoli vuotta aikaa. Aikaa treenata, aikaa pudottaa painoa, aikaa herkutellakin kohtuuden rajoissa, kuten nytkin: kupissa kahvia ja servetin päällä kaksi palaa itsetehtyä raakasuklaata kera pistaasipähkinöiden sekä mulperien.

Syötyäni aamiaiseksi tattaripuuroa yhdessä mustaherukuiden kanssa, oli aamutreenin aika. Tänään aamutreenini käsitti puolen tunnin kahvakuulakuntopiirin: 45 sekuntia työtä, 15 sekuntia lepoa.

01. Etuheilautus

02. Tempaus

03. Raaka rinnalleveto

04. Kulmasoutu

05. Kyykky-pystysoutucombo

06. Vartalon kierto istuen

07. Pään yli ojennus selinmakuulla

Illalla vuorossa oli brasilialaisen jujutsun sekaharjoitukset, missä opettelimme alasvientiä open guardista. Tuplatreenipäivien jälkeen vallitsevaa olotilaa kuvaa vain yksi sana: voittajafiilis!

Treenattu on! Kahden päivän aikana neljät lajiharjoitukset. Tänään on lepopäivä, mutta huomenna aamutreeninä kahvakuulakuntopiiri ja illalla lajiharjoitukset.

Menneenä viikonloppuna ämpärimme täyttyivät taas mustikoista. Lähdimme mieheni kanssa yhdessä mustikkaan, mutta tiemme erosivat melko nopeasti, kun mieheni ei malttanut kerätä yhdessä kohdassa pitkää aikaa vaan siirtyi nopeasti paikasta toiseen. Pian olinkin yksin, kun mieheni oli kadonnut puhe-etäisyydestä näköpiirini ulkopuolelle.

Noin tunnin aikana ehdin miettiä yhtä sun toista asiaa. Päällimmäisenä mielessäni on isoisän poismeno - päivääkään en ole ollut miettimättä häntä. Kauniit muistot tulevat mieleeni pienien arkisten asioiden kautta, kuten se kuinka kesäisin nautimme mansikkamaitoa vanhoista Arabian valkoisista lautasista. Muisto mansikkamaidosta tuli mieleeni, kun olimme mieheni kanssa ostamassa viiden kilon mansikkalaatikoita. Onneksi muistot säilyvät ikuisesti eikä kukaan voi viedä niitä minulta pois.

Toinen pitkään mielessäni ollut asia liittyy muuttamiseen. Ennen kuin tyttärestämme kasvaa koululainen aiomme muuttaa omakotitaloon maaseudulle, mutta sen verran lähelle kaupunkia, että esimerkiksi työmatkat pysyvät kohtuullisina. Toistaiseksi olemme vielä kaupungissa, koska minun ammattikorkeakouluopintoni ovat kesken, minkä lisäksi aloitan uudet opinnot täysin toisella alalla tammi-helmikuussa ensi vuonna - uusi koulutus on kuitenkin suoritettu noin kymmenessä kuukaudessa. Sekä tontin että meille sopivien talopakettien etsiminen on käynnistynyt!

Viikonlopun aikana tuli nautittua luonnosta myös koko perheen voimin: kävimme kävelylenkillä esikoisemme kulkiessa kantorepussa hymyssä suin.

Tänä syksynä mustikanpoiminta on toiminut minulle eräänlaisena terapiana. Kävellessäni metsän keskelle, keskelle rauhaa, olen saanut olla hetkittäin ihan itsekseni. Ollessani yksin olen miettinyt kuinka olenkaan muuttunut viimeisen vuoden aikana. Vuosi sitten olin henkisesti solmussa, välillä näytti, että solmu kiristyy entisestään eikä sitä saisi enää avattua, kunnes tyttäremme ilmoitti tulostaan. En voinut uskoa, että olisin viimeinkin raskaana - minusta tulisi äiti.

Mustikanpoiminnan ohessa olen myös käsitellyt isoisäni poismenoa. "Yksi tulee, toinen lähtee": sain tyttären, mutta menetin rakkaan isoisäni. Elämän suurten kysymyksien äärellä olen miettinyt mikä tässä elämässä on ihan aikuisten oikeasti tärkeää. Pidän siitä, että ylläni olevat vaatteet ovat kauniit, hiukset laitettu eikä koti näytä sikolätiltä, mutta onko se kuitenkaan niin tärkeää. Tärkeää on sekä perhe että ystävät ja kertoa heille ääneen, että välittää.

Viiden litran muoviämpäri täytyy alle tunnissa Suomen omasta superruosta. Tulevan talven varalle olemme aviomieheni kanssa varastoineet mustikoita pakastimeen pian yli 20 litraa - kuin oravat konsanaan! Mutta vielä on mentävä metsään kerran niitä siellä tänä syksynä on.

Kun olemme olleet yhdessä mieheni kanssa mustikkametsässä, olemme keskustelleet mm. yhteisestä tulevaisuudestamme. Haaveenamme on muuttaa maaseudulle, mistä me molemmat olemme kotoisin. Olisi hienoa laittaa esikoisemme pieneen, turvalliseen, kyläkouluun kun taas suureen, tuhannen oppilaan, laitokseen. Toistaiseksi olemme kuitenkin päättäneet pysyä kaupungissa, koska minun on suoritettava ammattikorkeakouluopintoni loppuun sekä mahdollisesti aloitettava uudet opinnot ensi vuoden puolella. Onneksi aina on varaa haaveilla - se ei kevennä kukkaroa yhtään!

Tällä viikolla kävimme isoisän haudalla ensimmäistä kertaa sitten hautajaisten. Kyynel simäkulmassa vietimme tovin haudan äärellä. Pidin kättä isoäidin olkapäällä yrittäen tällä tavoin kertoa, että välitän, olen tukenasi nyt ja aina.

Istuimme hetken kirkonkylän kesäkahvilassa vaihtaen kuulumisia. Lupasin käydä keräämässä mustikoita varastoon ja tehdä mustikkapiirakan, kun seuraavan kerran menen mäk'laitaan.

Kävellessäni alkuviikosta keskustaan en voinut muuta kuin kirota mielessäni: olin täysin unohtanut, että oli kuukauden ensimmäinen keskiviikko, mikä taas tarkoittaa täälläpäin markkinapäivää. Että vihaankin, kun koko keskusta täyttyy epämääräisen roinan myyjistä sekä ilmaisen kahvin ja pullan metsästäjistä.

Olin luonnollisesti tyttäreni kanssa liikenteessä eikä vaunujen kanssa liikkumisesta meinannut tulla yhtään mitään, kun ihmiset kävelevät katsomatta eteensä eivätkä vaivaudu väistämään, vaikka ystävällisesti pyytäisikin. Jos olisin muistanut helvetillisen markkinapäivän, olisin ehdottomasti lähtenyt kaupungille tytär kantorepussa.

Asiasta tympääntyneenä sain hyvää puhtia illan kuntosaliharjoitukseen, missä teinkin kyykkyennätykseni (raskauden jälkeen) 12 toistoa 40 kilolla. Ennen raskautta olen kyykännyt parhaimmillani 65 kilolla, eli matkaa ennen käyttämääni raudan määrään on vielä!

Pari viikkoa päiväni ovat lähteneet käyntiin tattaripuuron siivittämänä. Puolukat sopivat mielestäni erinomaisesti tattaripuuron kaveriksi. Puolukoitakin on pian metsät täynnä mustikoiden ohella - ei muuta kuin keräämään!