22. elokuuta 2012

Viikonloppuna pääsin nauttimaan ystävieni seurasta kera punaviinin. Vuorokauden irtiotto kotiäidin roolista tuntui mitä parhaimmalta, mutta kyllä sitä vuorokaudenkin aikana tulee ikävä omaa pikkuistaan. Hyvät ystävät tunnistaa siitä, vaikka ei näkisi usein, pystyy keskustelemaan samalla tavalla kuin aina ennenkin, ihan kuin välissä ei olisi ollut päivääkään näkemättä toisiamme.


Paluu arkeen tapahtui aamuharjoituksella. Kävimme mieheni kanssa läpi muutamaa tekniikkaa, mitkä kaipaavat hiomista, mutta pääsääntöisesti sparrasimme kevyesti. Vaikka minä olen poikkeuksetta se, kenelle mieheni tekee käsilukon tai kuristaa, maanantaiaamuna sain paukutella tyytyväisenä henkseleitäni, kun onnistuin tekemään hänelle yllättäen käsilukon. Mieheni ei tietenkään ottele kanssani yhtä tosissaan kuin tasoistensa kanssa, mutta siitä huolimatta se oli hieno hetki - opit näyttävät menevän perille hitaasti, mutta varmasti.

Illan sekaharjoituksissa tekniikkana käsittelimme full guardia sekä tuttuja sweeppejä. Perusasioiden kertaaminen ei ole koskaan huono asia, koska harvemmin sitä otteluitakaan voitetaan hienoilla erikoistekniikoilla vaan nimenomaan varmalla perusosaamisella.

Kisapainoon on tällä hetkellä matkaa 4,3 kiloa, mutta tässä on vielä huomioitava se, että brasilian jujutsu kimono painaa kilon tai kaksi, mikä lisää painonpudotuksen tarvetta vielä parilla ylimääräisellä kilolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti